Arjen valintoja
Ilmastonmuutos on viimein hyväksytty tosiasiaksi. Osa ihmisistä tekee valintoja maailman pelastamiseksi itse, osalle tarvitaan keppiä ja porkkanaa. Kukin voi tehdä valintoja eettisten ja ympäristöseikkojen perusteella päivittäin. Maailma ei pelastu vain Kiinan ja USA:n päästöjä rajoittamalla. Pakko uskoa että jokainen voi tehdä jotain, kantaa kortensa kekoon. Vaikutusketjut ovat kuitenkin niin monimutkaisia että äkkiä menee sekaisin kun kaikkia eri lopputulokseen vaikuttavia tekijöitä alkaa miettimään.Jotta en juuttuisi koko päiväksi kaupan hyllyrivien eteen tuoteselosteita lukemaan päätin valita itselleni tärkeitä kriteereitä valintoihin. Minullakin raha ratkaisee jossain kohdin. Joudun arvioimaan minkä verran minulla on varaa maksaa valinnoistani.
11.3.2008
Tänä talvena en laittanut kesäautoani talviseisontaan. Se osoittautui turhan kalliiksi ratkaisuksi viime talvena. Auto homehtui kosteassa säässä sisältä, kun sitä ei yhtään käytetty ja välillä kuivattu. Homeputsaus maksoi monta kertaa enemmän kuin auton vakuutusmaksut. Tänä talvena siis on ajeltu omalla vuoden 1991 Peugeotilla pari kertaa kuussa, jonnekin minne ei mitenkään muuten ehtisi. Ja maksettu samat autoverot ja vakuutusmaksut käytti autoa hitusen tai enemmän. Jos ei aja, säästää kuitenkin bensarahat.
Arjen valintoihin kuuluu sekin, että en osta uutta autoa. Vanhat Peugeotit on hyvin tehty ja kuten katsastusmies sanoi että ei noissa yleensäkään mitään pahaa vikaa ole. Tämäkin on hyvin hoidettu ja kohtuullisen vähän ajettu, joten ongelmia ei katsastuksissa ole ollut päästömittauksissakaan. Auto on tosi kulunut päällysteiltään, mutta niin se tulisi uudempikin auto heti koirien ja lasten kanssa. Eipähän tartte tahroja stressata. Ainoa mitä välillä stressaan on se, että jotkut ei osaa pysäköidä taskuun ja kolhii naapurin autoa, mutta ei jätä yhteystietojaan, karkaavat paikalta.
Ihan tavalliset päivittäis matkat kävelen ja saan samalla arkiliikuntaa tai ajelen ratikalla, jos on kiire tai kohde kaukana. Muita liikennevälineitä vierastan. Lähijunassa ajelin yhtenä päivänä Louhelaan ja se oli todella nopeaa ja vaivatonta. Etuna oli myös (tiedossani ollut) se, ettei tarttenut epätoivoisena etsiä parkkipaikkaa Vantaalla. Ei sielläkään ole vieraspaikkakuntalaisille varattu mitään pysäköintipaikkoja. Pihoille mahtuu vain omat autot ja kadunvarsille ei saa yleensä pysäköidä tai siellä on jo perheen kakkosauto, joka ei mahdu omalle autopaikalle. Joten turha valittaa, jos ei Hesasta löydy paikkoja kadulta vantaalaisille tai espoolaisille. Hesassa on sentään pysäköintihalleja, jonne autonsa tarvittaessa saa sateeltakin suojaan. Jos siis on ihan pakko tulla omalla autolla cityyn.
Ei Hesassa ole paikkoja asukaspysäköintitunnuksen lunasteneillekaan läheltäkään omaa kotia. Mutta sekin toimii autoilua hillitsevänä tekijänä. Kun on kerran autonsa ikkunan alle saanut, ei viitsi sillä minnekään lähteä. Aina pitää autoilun helppoutta tai nopeutta arvioidessa ottaa huomioon takaisintulon pysäköintipaikan etsintärumpa, joka väsyneenä voi olla todella tuskallista.
29.2.2008
Kaupassa kuluu edelleen aikaa hedelmätiskillä. Etelä-afrikkalaiset viinirypäleet tulee liian kaukaa ja jotenkin tuo apartheit-leima ei laimene mielessäni, kiitos André Brinkin kirjojen.
Tomaattien kohdalla päätän suosia suomalaista lähiruokaa, kuten tähän aikaan vuodesta myös porkkanat ja kasvihuonekurkut. Tuulivoimajuttu espanjalaisten kasvihuonetomaattien kera sai hiukan epäilemään laskuoppiani. Kumpi nyt onkaan epäekologisempaa ja aiheuttaa isomman ekologisen jalanjäljen? Espanjasta lennätetyt tomaatit, jotka kasvatetaan tuulienerergialla vai lähi-Suomesta rekoilla kulkevat kasvihuonetomaatit, joita on tänä talvena täytynyt valaista ekstraa, kun on niin pilvistä koko ajan. Tuo lentorahtijuttu painaa edelleen enemmän vaakakupissani. Kun vielä ei ole lentämiseen laitettu haittaveroja ja päästömaksuja, niin selitys hintaeroon löytynee siitä. Missään tomaateissa ei lue, että ne on kasvatettu tuulivoimalla.
Edelleen siis ostan suomalaisia tomaatteja, ne kun maistuu paremmalta. Jotenkin myös uskon, ettei niissä ole lupausten mukaisesti myrkkyjä ja lisäaineita.
26.1.2008
Poikani tarvitsi hiustenleikkuun. En mennyt keskustaan tarjousparturiin, joka mainostaa halpoja hintoja ilman ajanvarausta ja josta saa “paljousalennuksen” keräämällä leimoja korttiin. Varasin ajan lähiparturista kävelymatkan päästä seuraavasta korttelista. Sain ajan ihan helposti, työ tehtiin huolellisesti, hosumatta ja lopputulos oli viimeistelty. Siitä hyvästä maksoin yhden euron enemmän. Kaupan päälle sain hyvän mielen. Ehkä ainakin 20 vuotta lähikorttelissa ollut parturiliike säilyisi tulevaisuudessakin, jos me naapurit sitä käyttäisimme, emmekä juoksisi olemattomien tarjouksien perässä.
